uuTiSetbäNdikEiKatkuVaT/äÄnEttUoTAntoviERasKirjarAggaRs-sHop

Orkesteri

Raggars 2010:


Historia:

Raqqars ei ollut toivottu lapsi. Se syntyi, kun Beritiä, Kalevi Korpea, Niilo Tarvajärveä, sekä Anttua ja Karia säestänyt tanssirumpali Iso-Enzo Etola astui hiivapäissään Orimattilan linjurin sijasta vääksyläisen laulu- ja soitinyhtye Ghanqesin keikkabussiin. Ghanqesissa vaikuttivat tuolloin ainakin kitaristi Vatanen, joka oli saanut nimensä Paasilinnan Jäniksen vuosi -kirjan päähenkilön mukaan, sekä Asikkalan Raikkaan entinen jääkiekkomaalivahti basisti Vilska, joka sai nimensä isältään (mikä ei Vääksyssä ollut siihen aikaan kovinkaan tavallista).

Etola huomasi vasta paluumatkalla nousseensa väärään kyytiin, mutta ei ylpeänä miehenä paijastanut asiansa todellista tolaa - eihän hänellä ollut asian mukaista matkustusasiakirjaakaan. Raminaa pelanneet Vatanen ja Vilska, jotka mahdollisesti ovat isän puolelta veljeksiä, tuskin huomasivat hiljaista keikkamuusikkoa.

Eräänä päivänä, noin vuonna 1985, Enza soitti Vilskalle ja kertoi varanneensa äänitystilan vanhasta saunasta Järvelän kylästä. "Tehdään levy!", Enza intoili. Vilska siihen että "eihän meillä ole bändiäkään, ei ainakaan solistia". "Mä voin hirnua", Enza vakuutti.

Niin Enzo hirnui ja soitti rummut Hiski Salomaan klassikkoon Lännen lokari, jonka löytyi lauteiden väliin kiilatusta laulukirjasta. Saunassa äänitetty kasetti kulkeutui Johanna Kustannuksen Atte Blomille, joka sen kuultuaan halusi julkaista orkesterilta kaikkien yllätykseksi kokonaisen vinyylialbumillisen materiaalia.

Ensimmäisen sinqlensä Lännenlokari/Puhelu hevoselle (josta jälkimmäisestä tuli sittemmin Orimattilan kansallislaulu) yhtye äänitti nimettömänä. Nimiehdotukset kompuroivat PÖlhökustaan ja Niksulan TV:n välillä, mutta kylmät taloudelliset realiteetit ajoivat villeimpienkin neronleimausten ohi. Nimittäin Vatanen ja Vilska olivat tehneet vaihtelevin kokoonpanoin muutaman keikan The Raqqars -nimellä huonolla menestyksellä ja orkesterin keikkajulisteita oli vielä nippu käyttämättä. Raqqars - siinä retkueelle varsin pahaenteinen ja osuva nimi.

Ensimmäisen keikkansa Raqqars soitti Pellon urheilutalossa 20.5.1985 kokoonpanolla:

Iso-enzo Etola - laulu
Arto Vatanen - kitara
Jäykkä Järvinen - kitara
Timo Vilska - basso
Kartano Kaatrakoski - rummut


Jonkin ajan kuluttua Jäykkä jäi keikkakokoonpanosta syrjään ja loppuvuodesta 1985 Kartano lähti Sleeppareitten kanssa rundille, jolloin rumpalin pallille tuli Makkara Sonninen. Tällä kokoonpanolla bändi levytti yhden legendaarisimmista biiseistään eli pikku-kakkosen tunnarista nukku-matista tehdyn version eli Unihiekkaa. B puolella oli vedos sen ajan itsesäälihitistä Elämän Valttikorteista ja bändi esiityi jopa tv:ssä (mm Hittimittarissa ym).

Ensimmäinen pitkäsoitto Lihavia tyttöjä ilmestyi 1987 ja Raggars jatkoi tiivistä keikkailua. Samaan aikaan kun levy ilmestyi Kartano palasi rumpuihin ja bändi kävi levyttämässä myös sinkun Nuori rytmi. 1988 keikkakokoonpanossa oli myös toisena kitaristina Jarno "jukkiksen veli" Järvinen tampereelta. Saman vuoden lopulla jukkis jäi pois ja rumpaliksi tuli joksikin aikaa Hate Kinnunen. Haten kanssa levytettiin sinkku Äideistä parhain/Hilpata twist. Hatea seurasi rumpalina Timo Leinonen ja 1990 ilmestyi toinen pitkäsoitto "äideistä parhain". 80-90 lukujen taitteessa Raggars teki myös paljon yhteiskeikkoja eri rockmestoissa Irwin Goodmanin kanssa, soittaen ensin oman setin ja sen jälkeen säesti Irwinin esityksen.

90-luvun alussa bändi teki myös kolme yhteisrundia maailman huonoimman mäkihyppääjän Eddie Edwardsin kanssa. Alunperin tarkoitus oli hommata Eddie vierailemaan näille Irwinin ja Raggarsin yhteiskeikoille, mutta sattuneesta syystä ne eivät koskaan toteutuneet.

1991 ilmestyi sinkku Stereot kovemmalle joka jäi sen miehityksen viimeiseksi koska 1992 Etola poistui takavasemmalle ja solistiksi tuli Sakke Korhonen. Samana vuonna ilmestyi sinkku "mato ja muurahainen" ja 1993 cd Auto täynnä. Kriitikot kehuivat levyä ja väittivät että bändi on opetellut soittamaan (ainakaan yhtään enempää ei bändi treenannut kun aikasempina vuosina joten sinänsä outo arvio). Sakke Korhosen aikakaudella ilmestyi vielä 1995 4:n biisin cd Heitä piiska pois ja 1996 alussa laulajan tontin otti Villähteen komein ja lihavin putkimies Mikki Veneoja. Samalla rumpaliksi tuli Tomppa Kanerva.

Bändi keikkaili tiiviisti ja 1999 ilmestyi cd Kukkona tunkiolla. V.2000 oli aika kypsä Etolan paluulle ja samaan aikaan ilmestyi cd 23 Supersuosikkia joka sisälsi lähinnä Etolan aikaista tuotantoa kahdelta ekalta levyltä lisättynä kolmella uudella biisillä.

2002 tuli 3:n biisin cd joka sisälsi mm.version Erkki Junkkarisen Hetki pieni biisistä sekä päivitetyn version ekan sinkun b puolesta Puhelu hevoselle. Vuonna 2005 ilmestyi bändin 20 vuotis cd 20 v laitumella jossa kuuden uuden biisin lisäksi levytyksiä vuosien varrelta.

Noihin aikoihin vieraili silloin tällöin rumpalina Kanervan vakituisena ja virkaatekevänä tuuraajana Markku "poika" Turunen Valkeakoskelta ja myös Late Vehviläinen on silloin tällöin ollut keikkatuuraajana rummuissa.

Tuorein tapaus levyrintamalla on 2008 ilmestynyt sinkku Mustan kissan tango. 2009 lopussa rumpali Tomppa Kanerva vetäytyi sivummalle ja rumpalin tontilla alkuvuodesta 2010 on nähty virkaatekevänä rumpalina mm. Emppu Lempinen (ex Raaka-aine). Keväällä rummuissa nähty jälleen tomppa kanervan tuuraajan paikalla Tomppa Kanerva. Keikkoja on bändi tehnyt urallaan pitkälti toista tuhatta.

...ja legenda elää... tai jotain...